K-vitamiini - terveystietoa elintärkeästä K-vitamiinista

K-vitamiini on välttämätön veren hyytymiselle, se osallistuu luukudoksen rakentamiseen, estää hermokudoksen rappeutumista sekä verisuonten kalkkeutumista.

K-vitamiini kuuluu rasvaliukoisten vitamiinien sukuun. Ne tulivat alkujaan tunnetuksi koska ovat välttämättömiä veren hyytymiselle. Myöhemmin on huomattu, että K-vitamiinilla on monia tärkeitä tehtäviä. Ne liittyvät luukudoksen muodostumiseen, hermokudoksen rappeutumisen estämiseen sekä verisuonten kalkkeutumisen estämiseen.

K-vitamiinien perhe jaetaan kahteen ryhmään: K1- ja K2-vitamiinit. K2-vitamiini on erityisen tärkeä koska se ohjaa kalsiumia juuri sinne, missä elimistö sitä tarvitsee. K2-vitamiini voi varmistaa sen, että elimistö käyttää kalsiumia luuston vahvistamiseen samalla kun se estää kalsiumin muodostamasta kalkkipintaa verisuoniin.

K-vitamiini vaikuttaa aktivoimalla koko joukon erilaisia proteiineja eri puolella kehoa. Aktivoinnin ansiosta proteiinit sitoutuvat kalsiumiin. Elimistöstä on tunnistettu 14 erilaista proteiinia, jotka tarvitsevat K-vitamiinia. Näitä erilaisia proteiineja löytyy mm. munuaisista, luukudoksesta ja verestä.

Luonnolliset K-vitamiinit

Luonnollisten K-vitamiinien ryhmästä kaksi esimerkkiä ovat:

K1-vitamiini – fyllokinonia on vihreissä kasviksissa kuten ruusukaalissa, parsakaalissa, pinaatissa, salaatissa ja kaalissa.
K2-vitamiini – menakinonia muodostuu suolistossa, bakteerien tuottamana. Menakinonia on kananmunissa, maksassa ja juustossa. Nattō – hapatetut soijapavut – sisältävät erityisen runsaasti menakinonia.

Rintamaito sisältää niukasti K-vitamiinia ja siksi vastasyntyneille annetaan K-vitamiinia ruiskeena.

Elimistössä eri K-vitamiinien lajit muuttuvat menakinon-4:ksi, joka on sellainen K-vitamiinin muoto, jota elimistö pystyy hyödyntämään.

Lääkevalmistuksessa ja joissakin ravintolisissä käytetään synteettistä K-vitamiinia. Sitä kutsutaan myös menadioniksi tai K3-vitamiiniksi. Se on vesiliukoinen ja voi suurina määrinä olla myrkyllinen, toisin kuin luonnollinen K-vitamiini.

K-vitamiinin saanti

Tavallisesta ravinnosta saa eniten K1-vitamiinia. K2-vitamiinia voi muodostua suolistossa, mutta K2-vitamiinin muodostus tapahtuu suolen sellaisessa osassa, jossa imeytyminen ylipäätään on vähäistä. Siksi elimistö saa normaalista ravinnosta enemmän K1:tä kuin K2:ta. Voimme lisätä K2-vitamiinin määrää elimistössä syömällä ruokaa, joka sisältää jonkin verran K2-vitamiina. Tällaisia ravintoaineita ovat: munuaiset, kananmunat, maksa ja juusto sekä hiukan eksoottisempi ruokalaji: nattō. K1-vitamiinin saantia voi myös lisätä syömällä vihreitä kasviksia kuten ruusukaalia, parsakaalia, pinaattia ja kaalia. Sitä on myös mahdollista saada ravintolisänä.

K-vitamiinia varastoituu sekä sydämeen että maksaan. Maksaan varastoituu enimmäkseen K2-vitamiinia. Toisin kuin mikä on laita muiden rasvaliukoisten vitamiinien kanssa, elimistön K-vitamiini varastot ovat pienet ja kuluvat nopeasti loppuun. Siksi tätä vitamiinia on saatava tasaisesti ravinnosta.

Suomessa K-vitamiinin saantisuositusta ei ole asetettu. Veren hyytymistekijöiden säilymiseksi oletetaan, että tarvitaan 1 ug/kg ruumiinpainoa kohden kun taas K-vitamiinin muut vaikutukset verisuonissa ja luukudoksessa todennäköisesti vaativat suurempia määriä. Tutkimukset viittaavat siihen, että 45 ug K2-vitamiinia/päivä on tarpeeksi vaikuttamaan positiivisesti luustoon.

Antibiotikan käyttö, ripuli sekä sappirakon heikko toiminta voivat lisätä riskiä saada liian vähän K-vitamiinia. Vakava K-vitamiinin puutos on helppo havaita koska syntyy verenvuotoja jotka eivät hyydy. Pitkäaikaiset alhaiset K-vitamiinitasot eivät sitä vastoin ole kovinkaan helppoja havaita, mutta niillä saattaa todennäköisesti olla merkitystä sekä luuston että verisuonten terveydelle.

K-vitamiini ja veren hyytyminen

Luukudoksessa kolme proteiinia tarvitsevat aktivoituakseen K-vitamiinia :

Osteokalsiini
Matrix-Gla proteiini
S-proteiini

Nämä proteiinit ovat todennäköisesti luuston vahvuudelle tärkeitä koska ne aktivoivat luukudoksen mineralisaatiota ja sitovat kalsiumia ja magnesiumia luustoon. Alhaiset K-vitamiinitasot kytketään luuston alhaiseen mineraalitiheyteen.

K-vitamiini yhdessä D-vitamiinin kanssa muodostavat vahvan luuston:

D-vitamiini on tärkeä proteiinien muodostuksessa, mikä vuorostaan osaltaan vaikuttaa vahvan luuston muodostamiseen.
K-vitamiini aktivoi proteiineja niin, että ne pystyvät tekemään työnsä.

K2-vitamiini suojaa verisuonia

K2-vitamiinia esiintyy eri muodoissa, jotka kulkeutuvat kehossa eri tavoin. On todennäköistä, että K2-vitamiini imeytyy hyvin ja pysyy veressä pidempään kuin K1-vitamiini. Siksi sen oletetaan olevan herkemmin käytettävissä silloin kun elimistö tarvitsee K-vitamiinia muuhun kun maksan hyytymistekijöiden muodostamiseen. Siksi nämä K2-vitamiinin eri muodot ovat erityisen tärkeitä lihaskudokselle, verisuonille ja pehmytkudokselle.

MultiPro: Spiruliina sisältää kaikki elimistölle välttämättömät aminohapot sekä laajan valikoiman muita ravintoaineita kuten vitamiineja, antioksidantteja, kivennäisaineita, rasvahappoja ja proteiineja!