K-vitamiini

K-vitamiini

K-vitamiini kuuluu rasvaliukoisiin vitamiineihin. Vitamiinin ominaisuuksista ensimmäisenä tunnettiin sen vaikutus veren normaaliin hyytymiseen. Myöhemmin huomattiin, että K-vitamiini edistää myös luiden pysymistä normaaleina.

K-vitamiinit jaetaan kahteen ryhmään; K₁ - ja K₂-vitamiineihin. Erityisesti K₂-vitamiini on tärkeä siksi, että se ohjaa kalsiumia verenkierrosta luustoon ja edistää siten luiden pysymistä normaalina.
K-vitamiini aktivoi useita proteiineja kehon eri osissa. Kun proteiinit aktivoituvat, ne voivat sitoa itseensä kalsiumia. Tutkijat ovat löytäneet kehosta 14 eri proteiinia, jotka tarvitsevat K-vitamiinia. Näitä proteiineja löytyy mm. munuaisista, luukudoksesta ja verestä.

Kaksi luontaista K-vitamiinia

K-vitamiini on yhteisnimitys monelle eri yhdisteelle ja kaksi näistä yhdisteistä on luonnollisia:

  • K₁-vitamiini – fyllokinonia on kasveissa, kuten ruusukaalissa, parsakaalissa, pinaatissa, salaatissa ja kaalissa.
  • K₂-vitamiinia – bakteerit muoostavat menakinonia suolistossa  ja sitä on vähän myös joissakin elintarvikkeissa, kuten munuaisissa, munissa, maksassa ja joissakin juustoissa. Natto – japanilainen perinneruoka käyneistä soijapavuista – sisältää erittäin paljon K₂-vitamiinia.

Äidinmaito sisältää K-vitamiinia vain vähän ja siitä syystä vastasyntyneille annetaan K-vitamiinipistos synnytyslaitoksella.

Kehomme muuntaa K-vitamiinin eri muotoja menakinoni-4-muotoon, jolloni keho voi hyödyntää K-vitamiinin parhaiten.

Synteettinen K-vitamiini

Lääkkeissä ja joissakin ravintolisissä käytetään synteettistä K-vitamiinia, menadionia. Menadionia sanotaan myös K₃-vitamiiniksi. Se on vesiliukoinen ja voi olla myrkyllinen suurina määrinä, päinvastoin kuin luonnolliset K-vitamiinit.

K-vitamiinin saanti

Tavallinen ravinto sisältää K-vitamiineista eniten K₁-vitamiinia. K₂-vitamiinia muodostuu suolistossa, mutta sitä muodostuu suoliston sellaisessa osassa, ettei keho enää pysty käyttämään sitä hyväkseen. Siksi K₁-vitamiinin saanti onkin tavallisesta ravinnosta K₂-vitamiinin saantia suurempi.

K₂-vitamiinia voi lisätä ruokavalioon syömällä ruokia, jotka sisältävät K₂:ta, kuten esimerkiksi munuaisia, munia, maksaa ja juustoa tai vaikkapa syömällä nattoa, joka on meille vähän vieraampi ruokalaji. K₁-vitamiinin saantia voi lisätä syömällä vihreitä kasveja, kuten ruusukaalia, parsakaalia, pinaattia, salaattia ja kaalia. K-vitamiinia voi saada myös ravintolisästä.

Sekä sydän että maksa voivat varastoida K-vitamiinia. Eniten varastoituu K₂:ta. Päinvastoin kuin muut rasvaliukoiset vitamiinit, keholla on vain pienet varastot K-vitamiinia ja se kuluu nopeasti. Sen vuoksi onkin tärkeää varmistaa jatkuva K-vitamiinin saanti ravinnosta.

Suomessa ei ole K-vitamiinin saantisuositusta. Normaaliin veren hyytymiseen tarvitaan oletettavasti 1 µg painokiloa kohden, mutta jotta sitä riittäisi myös luiden pysymiseen normaalina, määrän on mitä luultavimmin oltava suurempi. Tutkimukset osoittavat, että 45 µg päivässä on riittävä määrä luuston normaalia toimintaa varten.

Antibioottien käyttö, ripuli ja sappirakon vajaatoiminta verottavat kehon K-vitamiinivarastoa normaalia enemmän.

K-vitamiini edistää veren normaalia hyytymistä

K₁-vitamiinin tärkein toiminta on luultavimmin maksassa, jossa se imeytyy nopeasti verestä ja aktivoi proteiineja, jotka edistävät veren normaalia hyytymistä.

K-vitamiini edistää luiden pysymistä normaalina

Luukudoksessa on kolmea proteiinia, joita K-vitamiini aktivoi:

  • Osteokalsiini
  • Matrix-Gla-proteiini
  • S-proteiini

Nämä proteiinit ovat oletetusti tärkeitä luustolle vaikuttamalla luukudoksen mineralisoitumiseen, kuten kalsiumin ja magnesiumin imeytymiseen. K-vitamiini edistää näin luiden pysymistä normaalina.
K-vitamiini yhdessä D-vitamiinin kanssa edistävät luiden pysymistä normaalina.

K₂-vitamiinia on useaa eri muotoa

K₂-vitamiinilla on monta muotoa ja eri muodot kulkeutuvat kehossa eri tavalla. Oletetaan, että K₂-vitamiini ja sen pitkät sivuketjut (MK-7, MK-8 ja MK-9) imeytyvät hyvin. Ne ovat elimistössä K₁-vitamiinia kauemmin ja ovat siksi kehon käytettävissä silloin, kun niitä tarvitaan.