Vastustuskyky eli immuunipuolustus taistelee kaikkea sitä vastaan, jonka se kokee elimistölle vieraaksi. Se suojelee sairauksia aiheuttavilta tunkeilijoita ja poistaa vaurioittunutta ja kuolutta solukkoa ja kudosta.
Sana immuuni tarkoittaa "koskematon". Jos kertoo olevansa immuuni jollekin tartunta-aineelle, on sille vastaanottamaton eli ei sairastu. Elimistö on jatkuvasti alttiina bakteereille ja viruksille, jotka pyrkivät tunkeutumaan kehoon. Kehon puolustus on sen vastustyskyky eli immuunipuolustus ja sen tehtävä on taistella kaikkea sitä vastaan, jonka se kokee elimistölle vieraaksi.
Vastustuskyky koostoo kahdesta yhteistyössä toimivasta osiosta ja muodostuu kaikkialle kehon kudoksiin jakautuvista soluista ja proteiineista.
Synnynnäinen vastustuskyky aktivoituu vaikka elimistö ei aikaisemmin olisikaan kohdannut tunkeutujaa ja on jaettavissa ulkoiseen ja sisäiseen puolustukseen.
Ulkoiseen puolustukseen lasketaan iho ja limakalvot, mitkä ovat ensimmäinen puolustus, jonka bakteeri tai virus kohtaa.
Synnynnäisen vastustuskyvyn sisäinen puolustus koostuu soluista; fagosyyteistä, jotka voivat tappaa, syödä ja sulattaa bakteereita ja viruksia.
Hankittu vastustuskyky liittyy lymfosyytteihin, joita usein myös kutsutaan valkoisiksi verisoluiksi. Kun nämä kohtaavat bakteerin tai viruksen, tunkeutujaan kohdistuu aivan tietty immuunireaktio. Lymfosyyteillä on ns. muisti ja siksi immuunireaktio on vahvempi seuraavalla kertaa kun elimistöön pyrkii tunkeutumaan sama taudinaiheuttaja.
B-lymfosyytit tuottavat vasta-ainetta Ne ovat proteiineja, jotka sitoutuvat tunkeutujaan. Eri B-lymfosyytit tuottavat erilaisia vasta-aineita. Sidos ja siten tunkeutuja tuhoutuu.
T-lymfosyytit ovat erityisen tärkeitä viruksen tartuttamien solujen ja syöpäsolujen vastaisessa taistelussa.
Valkoiset verisolut eli lymfosyytit, vapauttavat reaktiivisia happiyhdisteitä (ROS, reactive oxygen species) puolustaessaan elimistöä haitallisilta mikro-organismeilta. Mikro-organismien vaarattomattomaksi tekemisen lisäksi, reaktiivisten happiyhdisteiden ylijäämä saattaa joissakin tilanteissa vaurioittaa elimistön kudosta ja soluja aiheuttamalla vaurioita, jotka kohdistuvat perimään eli DNA:han, solukalvoon ja proteiiniin. Seurauksena saattaa olla oksidatiivisen stressin kehittyminen elimistössä.
Antioksidantit kuten astaksantiini, luteiini ja zeaksantiini voivat tehdä reaktiiviset happiyhdisteet vaarattomiksi ja siten vähentää oksidatiivisen stressin kehittymistä. On myös osoitettu, että antioksidantit pystyvät suojaamaan vastustuskyvyn tiettyjä osia hapettumisvaurioilta, lisäksi ne vaikuttavat hyvintoimivasta vastustuskyvystä vastaavien välittäjäaineiden muodostumiseen.
VitaePro sisältää voimakkaita luonnon antioksidantteja. Vastustuskyvyn, lihasten ja nivelten hyvinvoinnille.