Hapettumisstressi eli oksidatiivinen stressi

Antioksidantit ovat kehon luonnollinen puolustus reaktiivisia happiyhdisteitä vastaan. Tällaisia happiyhdisteitä ovat esimerkiksi vapaat radikaalit. Elimistö tuottaa itse monia entsyymejä, jotka toimivat antioksidantteina. Ne toimivat estämällä ja neutralisoimalla reaktiivisten happiyhdisteiden suurta määrää elimistössä. Näiden happiyhdisteiden suuri määrä muodostaa kehoon hapettusmistressin eli oksidatiivisen stressin.

Reaktiiviset happiyhdisteet

Reaktiivisia happiyhdisteitä muodostuu kehossa jatkuvasti kehon kuluttaessa happea. Yksi esimerkki reaktiivisista happiyhdisteistä ovat vapaat radikaalit. Antioksidantteja muodostuu elimistössä, ja ne auttavat elimistöä neutralisoimaan happiyhdisteitä, jotka ovat soluille haitallisia.

Reaktiivisten happiyhdisteiden muodostumisen ja niitä neutraloivien antioksidanttien välinen tasapaino on elimistölle olennaista, jotta sen solut voivat toimia normaalisti.

On laskettu, että yksi solu muodostaa yli 20 biljoonaa reaktiivista happiyhdistettä joka päivä normaalin aineenvaihdunnan puitteissa. Ja jokainen solu joutuu joka päivä näiden yhdisteiden hyökkäyksen kohteeksi 10 000 kertaa. Antioksidanttientsyymit, joita elimistö tuottaa toimivat elimistön puolustuksena näitä yhdisteitä vastaan. Tasapaino reaktiivisten happiyhdisteiden muodostumisen ja niitä neutraloivien antioksidanttien välillä on välttämätöntä, jotta elimistö toimisi optimaalisesti.

Antioksidantit

Antioksidantit voivat toimia estämällä ja neutralisoimalla reaktiivisten happiyhdisteiden suurta määrää. Joitakin antioksidantteja elimistö voi tuottaa itse entsyymien muodossa.

Antioksidantteja, esimerkiksi C-vitamiinia ja E-vitamiinia, ja mineraaleja seleeni, kupari ja sinkki, on myös ravinnossa. Runsaasti antioksidantteja sisältäviä ruokaineita ovat esimerkiksi marjat, hedelmät, pähkinät, vihannekset ja mausteet. Antioksidanttien C- ja E-vitamiinin saanti suojaa soluja hapettumisstressiltä.

Monet eri yhdisteet edistävät solujen suojaamista hapettumisstressiltä:

• Vitamiinit, kuten riboflaviini, C-vitamiini ja E-vitamiini
• Mineraalit kuten seleeni, kupari ja sinkki
• Entsyymit joita elimistö tuottaa

Hapettumisstressin syntyminen

Reaktiivisten happiyhdisteiden, esimerkiksi vapaiden radikaalien, tavallista runsaampi muodostuminen, voi johtaa elimistön antioksianttien riittämättömyyteen. Tilaa jossa tämä epätasapaino reaktiivisten happiyhdisteiden ja antioksidanttien välillä jatkuu pidempään, kutsutaan hapettumisstressiksi tai oksidatiiviseksi stressiksi.

Oksidatiivista stressiä voi verrata siihen, mitä rasvalle tapahtuu sen hapettuessa tai naulalle tapahtuu sen ruostuessa. Monet seikat voivat vaikuttaa reaktiivisten happiyhdisteiden suuremman määrän syntymiseen, esimerkiksi raskas liikunta, väärä ravinto, tupakointi, ympäristömyrkyt, raskasmetallit tai stressi.

Kun elimistö altistuu rasituksille, sen antioksidanttipuolustuksen kunnollinen toiminta on erityisen tärkeää, jotta keho olisi mahdollisimman hyvin varustautunut vapaiden radikaalien lisääntynyttä määrää varten.